Ensimmäinen päivä

Enemmistö porukasta oli edellisenä päivänä saapunut Jällivaaraan tarkoituksena levätä hyvin ennen varsinaista retkeä, kuitenkaan unohtamatta kokea paikallista yöelämää. Aamulla lähdimme noin 9.00 kohti Ritsemiä, joka sijaitsee noin 2h ajomatkan päähän Jällivaarasta. Huomioitavaa oli, että kaikki autot täytyi tankata ja viimeiset ostokset hoidettava Jällivaarassa, koska siitä eteenpäin edessämme ei ollut enää yhtäkään huoltoasemaa tai kauppaa.  Ritsem toimii tukikohtana pääasiassa pilkkituristeille. Siellä on hyvät parkki-alueet ja pieni turistihenkinen-kauppa josta saa tarvittaessa ostettua kriittisiä varusteita.

Saavuimme noin 12.00 Ritsemiin, jossa meitä vastaanottamassa oli Nestori, Ilkka ja Juho. Nyt Retkikuntamme oli kokonainen ja oli aika suorittaa viimeiset pakkailut sekä varusteiden jaot telttakunta kohtaisesti. Sarekin kansallispuiston ja Ritsemin välillä on Akkajärvi, joka ylityskohdassamme oli noin 12km leveä. 15.00 Olimme valmiit ylittämään Akkajärven ja aloittamaan virallisesti vaellus. Tähän mennessä olimme käyneet vielä pariin kertaan läpi varusteet ja todenneet että valmista on.

Ennen kuin olimme edes ehtinyt laskeutua järven jäälle, ensimmäinen paikallinen pysäytti kulkueemme ja tiedusteli, että tiedämmekö mitä olemme tekemässä. Hän kertoi, että kevät on jo pitkällä ja siitä syystä järven jäällä on kaikkialla vähintään sääreen asti vettä. Aurauskepein viitoitte reitti ei ole hiihdettävässä kunnossa, moottorikelkoillakin siellä on paikoin haastavaa kulkea. Lopuksi kun hän huomasi, että aiomme silti jatkaa suunnitelmaamme, hän antoi viimeisen neuvon joka jäi elämään koko loppuretkelle ”Sometimes it’s the wisest desicion to turn back”. Tiesimme että jää on edelleen riittävän paksu, ylimääräinen vesi jään pinnalla ei vain ollut se houkuttelevin retken aloitus olosuhde.  Vesi jään päällä oli tullut hyvin tutuksi etupartiolle, olivathan he hiihtäneet jäällä jo viikon.

”Sometimes it’s the wisest desicion to turn back”-Kuvan nainen

Ensimmäiset hiihtokilometrit sujuivat melko mukavasti ja jo noin kahdella legillä olimme puolivälissä järveä mukavalla pienellä saarekkeella. Tässä vaiheessa suurimmalla osalla saattoi olla vielä kuivat monot, mutta ei ollut enää kauaa. Loppu osa järvestä oli vielä enemmän veden peitossa, jolloin jokaisella suksen liulla vesi lainehti ja matalimmat naruahkiot alkoivat hörpätä vettä sisäänsä. Kaiken kaikkiaan pääsimme järvestä yli neljällä legillä ilman suurempia ongelmia. Välillä malttamattomimmat liialla alku innostuksella saivat välit kasvamaan, mutta taktiikka ei ollut huono koska silloin varmistui perässä tuleville parhaimmat reitit. Ensimmäisenä hiihdettäessä ei voinut aina olla varma, kuinka sohjoa jää veden alla oli.

 

Viimeisellä viidennellä legillä hiihdimme järven Sarekin puolella etsien hyvää leiripaikkaa. Kun sopiva paikka löytyi pystytimme teltat ja aloitimme normaalit rutiinit, kuten ruuanlaiton, vesien keittelyn ja kaiken yleisen huoltamisen. Päällimmäisenä mieleen jäi mietteet tulevasta ja märät monot, jotka kaikilla varmasti oli. Retki oli saatu vihdoin aloitettua ja edessä nousua kohti jylhempiä maisemia, uusia kokemuksia ja parempia Tinder-profiilikuvia.

-Tapio Soini


Kuva: Aapo Rainio

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *