Toinen päivä

Retkikunnan toinen päivä starttasi upeista maisemista Akka-vuoren tuntumasta. Herätys 0700 ja eikun aamupuuroja keittelemään. Joka ukolle pari lautasellista puuroa jättimäisine voisilmineen ja lisukkeet päälle. Pitäähän sitä ruokailuakin treenata.

Ison porukan yhtenäinen siirtyminen luo omat haasteensa. Onneksi meidät on armeijassa ohjelmoitu kunnioittamaan aikamääreitä. Retkikuntamme rutiinit menevät pääosin näin: Herätys, aamutoimet ja leirin purku, joille on varattu 2 tuntia. Itse siirtyminen tehdään kellontarkasti legi kerrallaan. Yksi legi on 50 min, jonka jälkeen pidämme 10 minuutin tauon. Tauoilla syödään esimerkiksi suklaata ja pähkinöitä sekä tankataan urheilujuomaa tai kaakaota. Neljän legin jälkeen on 30 minuutin lounas tauko. Täysi työpäivä kestää 8-11 tuntia. Illalla leirin kasaukseen, illalliseen ja vesien sulatukseen on varattu 3 tuntia ja unelle 8 tuntia. Päivässä pyrimme syömään 5000kcal kulutuksen ollessa yli 7000kcal. Rutiinien puute näkyi selkeästi vielä aamutoimissa, sillä matkaan päästiin vasta yhdeksän jälkeen.

Ensimmäiset pari legiä hiihdettiin kevyesti vasta tamppaututta kelkkauraa pitkin. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Tauolla saattoi jopa käydä pitkäkseen ilman paitaa rusketusta tartuttamaan. Onhan tämä nyt nättiä!


Kuva: Tapio Rinne

Puolilta päivin päästiinkin sitten toden teolla hommiin. Retkikunnan ja kelkkauran tiet erkanivat ja siitä edespäin jokainen kilometri oli ansaittava. Tässä kohtaa tavattiin myös reissun viimeinen ulkopuolinen ihmiskontakti ennen takaisinpaluuta Ritsemiin. Eilinen polvenkorkuinen loska vaihtui polvenkorkuiseen umpihankeen. Hankikantoa ei ollut ja kärkimiestä vaihdettiin poikkeuksellisesti 10 minuutin välein ja se oli toden totta tarpeen. Mukavan lisämausteen toi ensimmäinen kunnon alamäki ahkiolasketteluineen. Tuli todettua, että Paris-pulkka vetonaruineen ei oikein sovellu mäenlaskuun.

Ylitettyämme Sjnjuvtjudisjahkå-joen umpihanki vaihtui hetken päästä kanervikkoon. Parin legin verran kummastelimme, että joko kaikki lumi on tunturista sulanut. Lisää saatiin onneksi aivan hetken päästä kun Gisuriksen viertä edetessämme yltyi pienimuotoinen lumimyräkkä. Ei hetkeäkään kun joka miehellä oli myrskymaski päässä ja takin huppu kiristettynä.


Kuva: Tapio Rinne


Kuva: Tapio Rinne

Lopulta saavuimme Nijakin, ehkäpä Sarekin upeimman vuoren, lähimaastoon. Teltan pystytys tuulessa onnistui lumitykkitreenamisen jäljiltä helposti, mutta vielä oli toki lapiotava lumivalli tuulensuojaksi ja eteisabsidi varusteiden vaihtoa varten. Kun 10-tuntinen työpäivä oli takana, pääsi retkikunta viimein telttoihinsa illallisrutiinien pariin. Pasta Bolognesea ja aperatiiviksi 10-vuotista konjakkia, ni.

-Henri Veijola

Kuva: Aapo Rainio

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *