Kuudes päivä

Nijakin juurelta aloitimme viimeisen täyden hiihtopäivän. Päivän ensimmäinen legi kului kuvaushommissa kevätauringon paisteessa. Saavutimme nopeasti solan, jota pitkin oli tarkoitus seurata akka-järven reunalle. Retkikunnalla oli hieman erimielisyyksiä kannattaako edetä solan pohjaa vai vuoren rinnettä pitkin. Päädyimme etenemään kahdessa osastossa, Korvanen halusi pitää korkeuden ja olisi mielellään noussut vuoren päälle asti. Toinen osasto haki linjoja hieman alempaa. Maasto oli hankalaa, kivikkoa joka puolella, kaltevat rinteet ja ylä- ja alamäkien vaihtelut kaatoivat miehiä ja ahkioita vähän väliä.


Kuva: Tapio Rinne


Kuva: Tapio Rinne

Lopulta selvitimme tiemme purolle, jota lähdimme seuraamaan viimeiset kilometrin matkallamme akka-järvelle. Etenimme hetken aikaa joeksi leventynyttä vesistöä seuraten. Jännitysmomentin toi lumisiltojen alla kuohuva koski. Ennen pitkää ensimmäinen läheltä piti-tilanne tuli kun Laineen teltta-ahkio putosi lumisillan murruttua jokeen ja mies jäi köydestä pinteeseen lumisillan päälle. Nopealla toiminnalla saimme ahkion jokseenkin kuivana ylös ja matka jatkui. Tästä viisastuneena totesimme, että on turvallisempaa edetä metsässä. Varjopuolena tässä oli se, että viikossa vähätkin lumet olivat sulaneet niin paljon, että hiihdosta ei tullut enää mitään. Sukset ahkioon ja kävellen pitkin kanervikkoa. Ahkiot liikkuvat varsin huonosti kivikossa ja keppihelvetissä kun lunta ei ole alla.


Kuva: Tapio Rinne


Kuva: Tapio Rinne


Kuva: Tapio Rinne

Kuva: Tapio Rinne


”Tonne järvelle pitäis päästä” Kuva: Tapio Rinne

Viimeisen legin maasto tarjosi miehille samankaltaisia kokemuksia, mitä koimme Jukajärvellä itä-Suomessa armeijan aikana. Aina kun selvitimme yhden haastavan kohdan reitillämme, tuli hetken päästä vastaan uusi entistä v-mäisempi este, josta meidän tuli päästä läpi. Vielä viimeisen kerran monot märiksi puron ylityksessä ja olimme määränpäässämme, Akka järven rannalla. Rankan ja pitkän päivän jälkeen yhdistimme kaksi telttaa, joihin koko retkikunta mahtui viettämään viimeisen illan juhlia. Kattilaan keräsimme loput keksit ja karkit ja nautimme ansaitut ryypyt. Hieman huolissaan kävimme nukkumaan miettien kuinka paljon vettä Akka järven jäällä on.

-Sami Pirinen


Kuva: Aapo Rainio

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *